Yksi omituinen oire sisaruskateudesta on kadehdittavan elämän matkiminen, jopa omiminen. Tapasin nykyisen mieheni yli 25- vuotta sitten. Olin aluksi epävarma tunteistani miestäni kohtaan. Asuimme tulloin sisarukseni kanssa samalla paikkakunnalla ja olimme samaan aikaan sinkkuja. Pohtiessani epävarmoja tunteitani miestäni kohtaan, sisarukseni tuumi:"Anna hänet minulle". Pidin kommenttia vitsinä, mutta myöhemmin tajusin hänen olleen tosissaan. Mielestäni toista ihmistä ei voi "antaa" toiselle. Sitäpaitsi tiesin, ettei mieheni tykännyt lainkaan sisaruksestani.

Yli 20- vuotta myöhemmin vietimme iltaa meidän mökillä. Mentyäni nukkumaan sisarukseni oli ehdottanut miehelleni, mikäli kuolisin, ottaisiko hän sisarukseni omakseen. Mieheni järkyttyi ehdotuksesta, tietäen minun sairastavan parantumatonta sisätautia. Edelleenkään hän ei tuntenut minkäänlaista romanttista sisarustani kohtaan. Loukkaannuin asiasta sisarukselleni, koska kuinka niin läheinen perheenjäsen voisi tarjota itseään oman sisaruksensa puolisolle. Yhteydenpito sisaruukseeni puoleltani kuitenkin jatkui, koska viitaus puolisooni tuntui absurdilta. Puolisoni toi teoin ja sanoin ilmi, ettei sisarukseni kiinnostanut häntä millään tavoin (jopa vastenmielinen tunne häntä kohtaan).

Ps. Tajuaako kukaan?